Nepsy-konsultaatio

Oppimisen tuen ja inkluusion hankkeessa opetushallitus määritteli ensisijaiseksi tavoitteeksi opetushenkilökunnan osaamisen lisäämisen. Hankkeen aikana konsultaatiosta vastasivat nepsy-koordinaattori ja konsultoiva erityisopettaja.

Hankkeen päättymisen jälkeen konsultaatiosta vastaa konsultoiva erityisopettaja:

Katri Iivonen

Nepsy-konsultaation mallinnus esiopetukseen ja perusopetukseen

Nepsy-konsultaatiomallinnusta voivat hyödyttää kaikki tahot, jotka haluavat edistää esiopetuksen tai perusopetuksen nepsy-osaamista ja ratkaisukeskeistä toimintamallia. Erityisen hyvin mallinnus soveltuu esimerkiksi esiopetuksen tai kouluyhteisön nepsy-opettajalle, jolle on varattu osa ajasta nepsy-konsultaatioon.

 

Esiopetuksen ja perusopetuksen nepsy-konsultaation mallinnus
Esiopetuksen ja perusopetuksen nepsy-konsultaation mallinnus

Vaihe 1: Tuen tarpeen tunnistaminen ja yhteydenotto konsultoivaan tahoon

Yhteyttä voi ottaa huoltaja, ryhmän opettaja, erityisopettaja, rehtori tai päiväkodin johtaja. Sote-puolelta yhteyttä voi ottaa huoltajan luvalla esimerkiksi koulupsykologi, koulukuraattori, toimintaterapeutti tai muu sosiaali- tai terveysalan ammattihenkilö.

Vaihe 2: Huolen kuunteleminen ilman ennakkokäsityksiä sekä pyrkimys ymmärtämiseen

Aito ymmärtäminen ja kuunteleminen edellyttävät sitä, että konsultoiva henkilö ymmärtää tiedon olevan hajallaan. Lapsen tai nuoren tilanteen ymmärtäminen edellyttää aina kaikkien näkemysten huolellista kuuntelemista. Tällainen asetelma edistää osapuolten avoimuutta ja vie kohden ratkaisukeskeistä toimintatapaa. Konsultoinnissa pyritään siihen, että kaikki päätökset tehdään tasavertaisessa yhteisessä keskustelussa, jossa kaikkien ajatukset huomioidaan.

Vaihe 3: Lapsen tai nuoren vahvuuksien ja tuen tarpeiden kartoitus osana muuta ryhmää

Lapsen tai nuoren toimintaa on hyvä havainnoida ja arvioida osana muuta ryhmää, sillä tuen tarpeet näyttäytyvät eri tavalla esimerkiksi lapsen tai nuoren kanssa kahdestaan toimiessa. Lisäksi vuorovaikutustaitoja opitaan vain ryhmässä, joten tuki suunnitellaan sekä lapsen että ryhmän hyvinvointi silmällä pitäen.

Vaihe 4: Pyrkimys yhdessä pohtimiseen ja ratkaisujen etsimiseen

Konsultoinnissa harvoin päästään tavoitteeseen suoria neuvoja jakamalla, vaikka suorillekin ohjeille oma paikkansa on. Paremmin toimii se, että pohditaan avoimien kysymysten avulla tilanteeseen ratkaisuja. Avoimissa kysymyksissä vältetään miksi-kysymyksiä. Sen sijaan pyritään mitä-, mikä-, milloin-, kuka- tai ketkä-kysymysten avulla tarkentamaan mistä käytännön ratkaisuista voisi juuri kyseiselle lapselle, nuorelle tai ryhmälle olla tilanteessa hyötyä.

Vaihe 5: Sovitaan ja kirjataan käytännön tavoitteet sekä ratkaisuehdotukset

Tavoitteita ja ratkaisuehdotuksia kannattaa alussa valita korkeintaan muutama, jotta ne voidaan tehokkaasti toteuttaa. Tällöin niiden vaikutuksetkin voidaan paremmin havaita.

Erityisen tärkeää on kirjata ratkaisuehdotukset lasta ja nuorta kunnioittavassa sävyssä. Ratkaisukeskeinen kirjaamistapa kertoo, millä keinoilla päästään haluttuun tavoitteeseen. Voidaan kirjata esimerkiksi näin:

Lapsen siirtymätilanteita tuetaan lisäämällä tukiviittomien ja kuvien käyttöä.

Välittömän myönteisen palautteen avulla tuetaan nuorta oman toiminnanohjauksessa.

Vaihe 6: Arvioidaan tavoitteiden seuraamista

Uusia toimintatapoja on yleensä hyvä kokeilla järjestelmällisesti vähintään kuukauden ajan, sillä lapsella tai nuorella menee aikaa myös uuteen toimintatapaan totutellessa. Tämän jälkeen pohditaan yhdessä, mikä on toiminut ja mitä ehkä vielä pitäisi tehdä toisin.

Nepsy-konsultaation tavoitteita

Tavoite 1: Tutkitun tiedon soveltaminen oppilaan pedagogista tukea suunnitellessa

Hankkeessa pyritään lisäämään tietoisuutta siitä, millaisia tuen tarpeita neuropsykiatriset oireyhtymät aiheuttavat. ADHD:ssa, autismikirjossa, Touretten oireyhtymässä tai aistipulmissa on jokaisessa omat erityispiirteensa, joista on hyvä olla tietoinen. Tutkittua tietoa soveltamalla voidaan lisätä lapsen tai nuoren tarkkaavuutta, keskittymiskykyä ja suunnitella aistiesteettömiä oppimisympäristöjä.

Tavoite 2: Oppilaan vahvuuksien kartoittaminen ja niistä palautteen saaminen

Oppiminen rakennetaan vahvuuksille, sillä tämä lisää minäpystyvyyttä. Neursopsykiatrisesti oireileva lapsi tai nuori tarvitsee jatkuvaa palautetta omista vahvuuksistaa, sillä hän ei yleensä osaa niitä itse nähdä.

Tavoite 3: Lapsen tai nuoren mielenkiinnon kohteet osana oppimista

Opetuksessa pyritään hyödyntämään lapsen tai nuoren kiinnostuksen kohteet osana oppimisprosessia. Tämä lisää opiskelumotivaatiota.

Tavoite 4: Arvostava, osallistava ja ratkaisukeskeinen vuorovaikutus huoltajan kanssa

Huoltajan ja oppilaan kohtaaminen arvostavasti ja ratkaisukeskeisesti edistää kodin koulumyönteisyyttä.

Tavoite 5: Esteettömyys ja saavutettavuus

Esteettömyydellä tarkoitetaan oppimisympäristön fyysistä suunnittelemista siten, että se tukee neuropsykiatrisesti oireilevan lapsen tai nuoren oppimista. Saavutettavuudella tarkoitetaan sellaisen ympäristön luomista, joka huomioi yksilölliset tarpeet esimerkiksi lapsen tai nuoren osallisuudessa ja vuorovaikutuksessa. Ennen kaikkea kyseessä on asennetason muutoksista.

Neuropsykiatrisissa oireyhtymissä on tärkeää ymmärtää erityisesti aistiesteettömyyden merkitys. Aiheeseen voi tutustua lisää esimerkiksi seuraavilla verkkosivuilla: Autismiliiton verkkosivujen materiaalia esteettömyyteen

Tavoite 6: Tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistaminen

Neuropsykiatrisesti oireilevilla lapsilla ja nuorilla on usein tuen tarvetta tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistamisessa. Näitä taitoja harjoitellaan parhaiten siellä, missä vuorovaikutus tapahtuu eli lapsen tai nuoren ryhmässä. Varhainen, ratkaisukeskeinen, pitkäjänteinen ja moniammatillinen tuki on myös tärkeää. Toisinaan lapsi tai nuori voi hyötyä esimerkiksi koulukuraattorin tuesta.