Kuva: First Production, teksti: Heli Vainio.

Kun Heikki Korkala sai unelmatyön SAMK Kankaanpään Taidekoulun työmestarina, palaset loksahtivat paikoilleen. Nyt arki soljuu mukavasti osana inspiroivaa taideyhteisöä.

Rastapäinen monimediataiteilija Heikki Korkala on tuttu näky Kankaanpään katukuvassa. Monet tunnistavat hänet rumpujen takaa Bonk-baarissa pidetyistä jameista, skeittiparkin vakikasvona sekä SAMKin Taidekoulun omistautuneena työmestarina. Pohjois-Pohjanmaalla Oulussa syntynyt ja Raahessa nuoruutensa viettänyt Heikki on löytänyt paikkansa Kankaanpäässä.

– Työskentelen monipuolisesti maalauksen, musiikin, digitaalisten medioiden ja performanssien parissa. Jokaisella medialla on käyttötarkoituksensa. Pyrin löytämään materiaalista sen luonteen ja työskentelemään sitä kunnioittaen, Heikki kuvailee.

”Koulutonttuna” sadan taiteilijan keskellä

Kohta kolmekymppinen Heikki toimii päivätyössään Taidekoulun työmestarina. Hän vastaa koulun materiaalihankinnoista ja varastoinnista sekä pyörittää kaluston lainaustoimintaa. Heikki auttaa monin tavoin koko yhteisöä: hän avustaa toisinaan opettajia ja auttaa opiskelijoita heidän projekteissaan kuljettamalla teoksia näyttelyyn ja olemalla apuna ripustamisessa.

– Olen kuin öljy koulun koneistossa. Huolehdin, että asiat luistavat, ja kehitän oppimisympäristöä arkisilla pikkujutuilla. Toisaalta tunnen itseni koulutontuksi, joka järjestelee paikkoja, katsoo ympäristön perään ja keskustelee ihmisten kanssa. Minulta voi tulla kysymään, mitä vain kouluun liittyvää, Heikki hymyilee.

Työmestarin sosiaalinen toimenkuva sadan taideopiskelijan keskuudessa sopii luovan työn vastapainoksi. Opiskelijoiden kanssa touhutessa Heikki oppii itsekin asioita, joita voi soveltaa omassa taiteessaan.

Helppoa asumista omalla aikavyöhykkeellä

Heikki on asunut Kankaanpäässä pian kahdeksan vuotta. Hän valmistui SAMKin taidelinjalta vuonna 2020, minkä jälkeen hän asui jonkin aikaa Korkeaojan koululla. Paluu Kankaanpäähän onnistui työpaikan löydyttyä.

– Kankaanpäässä on ikään kuin oma aikavyöhyke. Tavallaan täällä on verkkaista hiljaiseloa, mutta toisaalta omassa yhteisössäni tapahtuu paljon. Kun elää sadan taitelijan kanssa, kaikki on liikkeessä ja kasvussa.

Heikki tunnustautuu pienten paikkojen ihmiseksi eikä edes haluaisi tottua suurkaupungin hulinaan. Kankaanpäässä korostuu oman yhteisön merkitys, mitä hän on oppinut arvostamaan. Heikki näkee Kankaanpään etuina myös edullisen vuokratason ja lyhyet välimatkat.

– Täällä on varsin helppo asua. Kaikki on lähellä, joten liikun lähes joka paikkaan apostolin kyydillä tai skeittaamalla. Iso bonus on se, että täällä voi opiskelijakin asua leveästi omakotitalossa, Heikki kehuu.

Taidetta kolmessa kerroksessa

Heikki on monimediainen taiteilija, joka ei halua nimetä itselleen rakkainta taiteen alaa. Kaikki taide on itsensä ilmaisua – samaa energiaa eri muodoissa. Vuokraamassaan omakotitalossa Heikki saa ilmaista itseään omaehtoisesti, ketään häiritsemättä.

– Minulla on kellaritiloissa soittohuone, keskikerroksessa toimisto ja studio sekä yläkerrassa maalaustila. Kaikki instrumenttini saavat olla huoneissa levällään, jotta voin tarttua niihin heti idean saatuani.

Inspiraatio ei katso kellonaikaa. Joskus taiteen tekeminen kutsuu aamuvarhain. Toisinaan Heikki heiluttaa rumpupalikoita keskellä yötä. Tärkeintä on elää hetkessä.

Sydämentykytyksiä skeittauksesta

Skeittaus on Heikille henkireikä, joka vaatii keskittymistä ja heittäytymistä flow-tilaan. Ensimmäisen skeittilautansa hän hankki viikkorahoilla jo alle kouluikäisenä. Laji on pysynyt matkassa mukana, vaikka taukojakin on ollut.

– Kun Kankaanpäähän saatiin uusi skeittiparkki, rakastuin skeittaamiseen uudelleen.

On siistiä heittää sessioita yhdessä kavereiden kanssa, vaikka välillä tulee säikähdyksiä ja kolhuja. Joskus on hyvä kaatua asvalttiin, että tietää olevansa elossa, Heikki nauraa.