Kuvateksti: Hannu Juhola hankki nuorena ensimmäisillä tienesteillään stereot. Uusimmat levyt taas tilattiin Fazerin musiikkikerhosta.

 

Vaikka maailma on muuttunut, moni asia on säilynyt myös ennallaan. Kankaanpääläiset nuoret ovat aina viihtyneet kaupungissa, urheillen ja yhdessä aikaa viettäen.

Kun Kankaanpää muuttui kauppalasta kaupungiksi 50 vuotta sitten, nuorille järjestettiin silloisen ammattikoulun konehallissa nuorisotanssit. Paikalla oli myös kankaanpääläinen Hannu Juhola, joka muistelee nuoruuttaan 70-luvun Kankaanpäässä lämmöllä.

Tanssit olivat tuon ajan nuorisolle tärkeä kohtaamispaikka ja niihin suunnattiin niin lähelle kuin hieman kauemmaskin. Jos ajokorttia tai omaa autoa ei ollut, tansseihin liftattiin.

– Liftaaminen oli nuoruudessani varsin yleistä. Parkanon Käenkoskelle mentiin liftaten, ja Kankaanpään kohdalla tien varressa saattoi olla useita nuoria toiveenaan päästä tansseihin, Juhola muistelee.

Tanssien ohella nuoriso vietti vapaa-aikaansa urheillen ja kaupungilla hengaillen. Muoti ja tyylit kopioitiin parhaan kyvyn mukaan Suosikki-lehden sivuilta ja vaatteita haettiin Porista asti – kengät sen sijaan löytyivät Kankaanpäästä.

– Tuohon aikaan kaikki tunsivat jonkun, joka oli töissä jossain Kankaanpään useista kenkätehtaista, ja kenkiä ostettiinkin henkilökunta-alennuksella.

Kankaanpään tori oli monelle 70-luvun nuorelle tärkeä kokoontumispaikka. Moni muistaa legendaarisen keltaisen kaiteen, johon nojailtiin, mutta myös liiketilojen portaille riitti nuoria istuskelemaan. Kaupungilla oleilun ohella erilaiset liikuntapaikat vetivät nuoria puoleensa.

– Nuoruudessani melkein kaikki urheilivat, vaikka eivät olisi kuuluneet mihinkään urheiluseuraan. Kauempaa syrjäkyliltä pyöräiltiin keskustaan pelailemaan ja viettämään aikaa muiden nuorten kanssa. Itse keskityin korkeushyppyyn, ja olen ollut urheiluseuratoiminnassa mukana koko ikäni, paikkakunnan korkeushyppyennätystä yhä hallussaan pitävä Juhola kertoo.

Urheilun lisäksi Juhola oli musiikin suurkuluttaja, kuten moni muukin tuon ajan nuori. Elävästä musiikista päästiin nauttimaan tanssilavoilla, levyjä taas soitettiin esimerkiksi Hepokatti-nimisessä nuorisotilassa, jossa oli kaupungin hankkimia levyjä.

– Joillain oli myös kannettavia kasettimankkoja, joita kuljetettiin mukana, kun tultiin keskustaan viettämään aikaa. Kasetit nauhoitettiin tietenkin itse. Kuuntelimme Nuorten sävellahjaa ja odotimme suosikkikappaleita, jotta saimme ne taltioitua!

Juhola muistelee etenkin 70-luvun alun olleen hyvin yhteisöllistä aikaa. Kankaanpää oli nuorisolle hyvä paikka elää, ja nuoret tulivat keskenään pääasiassa hyvin toimeen. Paineita tulevaisuudesta tai vaikkapa opinnoissa suoriutumisesta ei ollut samaan tapaan kuin nykyään.

Töitäkin riitti kaikille niitä haluaville. Juhola itse päätyi työelämään heti pakollisten koulujen jälkeen. Lukion käyneet jatkoivat usein opintoja pidemmälle, mutta moni palasi kesätöihin Kankaanpäähän.

– Itselläni asenne oli se, että katsotaan mitä huominen tuo tullessaan. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä tärkein haave oli ajokortti ja oma auto. Tienasin tuohon aikaa 400–500 markkaa kuussa, ja ensimmäinen autoni maksoi 800 markkaa. Sitä varten piti siis hetki säästää, Juhola naurahtaa.

Auto toi nuorille lisää vapauksia: kun joku kaveripiiristä sai kortin, päästiin käymään pidemmällä, myös festareilla. Juhola muistelee käyneensä niin Porissa jazzeilla kuin Oulun Kuusrockissa.

Teksti ja kuva: Tytti Wallenius

Artikkeli on julkaistu yhteistyössä Kankaanpään Seudun kanssa.