Kuvateksti: Kankaanpään delegaatio jättämässä kaupunkianomusta sisäasiainministeriöön 3.2.1971. 

Asiasisällöt ja toimintatavat ovat muuttuneet viidenkymmenen vuoden aikana, mutta luottamustehtävissä on yksi asia säilynyt: luottamuksen merkitys ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, jonka varaan suhteita rakennetaan.

Anttilan Arto palasi opiskeluvuosien jälkeen Kankaanpäähän ja ajautui alle kolmekymppisenä mukaan kunnallispolitiikkaan – juuri ennen kuin kauppalasta tuli kaupunki vuoden 1972 alussa.

– Kokoomusnuorissa toimin innokkaasti, myös Satakunnan piirin puheenjohtajana ja kunnallispolitiikka vei mennessään. Sukelsin heti syvään päähän, kun aloitin kauppalanjohtajan varamiehenä, joka toimi tuolloin myös kauppalanhallituksen varapuheenjohtajana. Minähän olin ihan untuvikko siinä sodankäyneiden miesten rinnalla ja kaikki oli uutta, Arto Anttila muistelee 70-luvun alkutaipaleita.

Anttila kertoo, että kaupungiksi hakeminen oli ihan ensimmäisiä asioita hänen ollessaan kauppalanhallituksessa.

– Haku piti tehdä ennen kuin kaikki kauppalat muutetaan kaupungeiksi, mikä tapahtui vuoden 1977 alussa. Tämä oli imagoasia.  Hakupaperi vietiin henkilökohtaisesti sisäministeri Jämsénille.  Delegaationa toimi puheenjohtajisto: kauppalanvaltuuston puheenjohtaja Veikko Taulu ja varapuheenjohtaja Niilo Kujala, kauppalanjohtaja eli kauppalanhallituksen puheenjohtaja Ennu Virtanen ja minä – toimin tuolloin varapuheenjohtajana. Jotta maaherra Kulovaaraa ei olisi loukattu, menimme Turun kautta ja kävimme audienssilla maaherran luona. Hän kun tulisi antamaan lausunnon asiassa.

Työpaikoista perusta kasvulle

Yrityselämän kehittäminen oli jo tuolloin painopisteenä. Hyvän elämän perusta kumpuaa työstä. Siitä, että on työtä ja työpaikkoja, jotta ihmisillä riittää leipää pöydässä.

– Tuolloin Kankaanpäässä tehtiin valtavasti työtä sen eteen, että osin kaupungin toimenpitein saatiin tänne uusia työpaikkoja. Onnistuttiinkin ihan valtakunnan vertailuissa. Väkiluku nousi 70–80-luvuilla, kun työtä piisasi. Silloin neuvoteltiin halleista ja toimitiloista, joita kaupunki rakensi ja yritykset lunastivat itselleen. Kaikki perustui suhteisiin ja luottamukseen ihmisten välillä. Ihmisiä ja delegaatioita tavattiin, ruokittiin ja luotiin suhteita – päätökset tehtiin niiden perusteella. Tarkkana näissä piti olla, ettei kaupunki joutunut maksumieheksi.

Anttila muistelee, että silloisella kaupunginjohtajalla Ennu Virtasella oli aivan ainutlaatuinen verkosto ja kyky käydä neuvotteluja.

– Hän oli nopea, rohkea ja taitava neuvottelija sekä suhteiden ylläpitäjä. Häneen luotettiin monelta taholta niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin.

Suhteista, verkostoista ja luottamuksesta kumpusi tuolloin myös kaupungin tärkein voimavara: yhteisöllisyys. Vuosittaiset yhteiset tapahtumat vahvistivat yhteisöllisyyttä ja rakensivat suhteiden verkostoa. Oli muun muassa uudenvuoden vastaanottoja, Ennun hiihtoja, messuja, seminaareja ja paljon muuta.

– Yhteistyötä yhteisen hyvän eteen tehtiin aiemmin nähdäkseni enemmän myös eri puolueiden kesken ja ihmiset yleensä osallistuivat innokkaammin. Sitä saisi olla nykyäänkin enemmän. Maakunnassa etenkin pitäisi nyt hartiavoimin tehdä yhteistyötä koko Satakunnan eteen.

Kirjoittaja: Pia Hirvonen

Kuva: Kankaanpään kaupunginmuseon kuvakokoelma

Artikkeli on julkaistu yhteistyössä Kankaanpään Seudun kanssa.