Kuvateksti: Palvelutalo Mäntykalliokoti tarjoaa ikäihmisille kokonaisvaltaista hoivaa. Vanhukset tosin asuvat kotona nykypäivänä aiempaa pidempään.
Kankaanpäässä on tarjottu monipuolisia terveys- ja hyvinvointipalveluita jo 50 vuoden ajan.
Sosiaali- ja terveysala on kokenut viime vuosikymmenten aikana suuria mullistuksia. Muutokset ovat näkyneet myös Kankaanpäässä, mutta kaupungin asukkaille on läpi vuosikymmenten pyritty tarjoamaan palveluita mahdollisimman laaja-alaisesti, jopa yli lain vaatimusten.
Siinä missä palvelut ovat kehittyneet, myös palveluiden käyttäjien tarpeet ovat muuttuneet. Tähän ovat vaikuttaneet niin ihmisten asenteet kuin ikärakenteen muuttuminen, kertoo Pohjois-Satakunnan peruspalvelukuntayhtymän (PoSa) vanhuspalvelujohtaja Anne Vanhatalo.
– Ikäihmiset asuvat nykyään huomattavasti pidempään kotona, ja kotona asumista tuetaan Kankaanpäässä muun muassa ympärivuorokautisella kotihoidolla. Myös palveluneuvonnan merkitys on korostunut, ja ihmisten oma ymmärrys terveyden vaalimisesta on paremmalla tasolla, Vanhatalo sanoo.
Sairaanhoitajana uransa aloittanut Vanhatalo on työskennellyt Kankaanpäässä 1980-luvun alusta lähtien. 1990-luvulla hän siirtyi terveyskeskuksesta vanhustenhoidon apulaisosastonhoitajaksi, sekä myöhemmin vanhainkodinjohtajaksi.
Vuonna 2009 perustettu PoSa yhdisti ensin viiden, ja myöhemmin kuuden kunnan sosiaali- ja terveyspalvelut. Vanhatalosta tuli PoSan vanhuspalvelujohtaja, ja sillä tiellä hän on edelleen.
Vanhuspalvelut ovat yksi niistä sosiaali- ja terveysalan palveluiden osa-alueista, joiden määrä on Kankaanpäässä kasvanut väestön ikärakenteen muutoksen myötä. Järjestelmä on muuttunut, ja ihmisiä kannustetaan asumaan mahdollisimman pitkään kotona.
– Kun aloitin työt vanhainkodissa, jotkut asukkaat saattoivat vielä ajella keskustaan omalla autolla. Nyt käytössä on erilaisia mittareita, joilla hoidontarvetta arvioidaan ja jokaiselle ikäihmiselle pyritään varmistamaan juuri heille sopivin paikka.
Vuonna 1972 Kankaanpäästä tuli kaupunki ja samana vuonna astui voimaan uusi kansanterveyslaki, joka on voimassa yhä tänä päivänä. Tuona kesänä nyt jo eläköitynyt Irmeli Elomaa työskenteli Kankaanpään terveyskeskuksessa hoitoapulaisena. Lääkäriksi opiskellut Elomaa tuli valmistuttuaan myös töihin Kankaanpäähän, terveyskeskuslääkäriksi.
– Tuohon aikaan lääkärin työ oli hyvin erilaista. Teknologia ei ollut vielä vallannut alaa, ja potilastyölle oli enemmän aikaa. Sittemmin työ on hidastunut, sillä kirjaaminen vie ison osan työpäivästä. Toisaalta tietotekniikasta on ollut paljon myös hyötyä esimerkiksi tarkemmassa diagnostiikassa, Elomaa pohtii.
Terveyskeskusten rooli on myös muuttunut. Siinä missä aiemmin potilaat pääsivät melko helposti erikoissairaanhoidon piiriin, nyt yleislääketieteeseen erikoistuneilta vaaditaan monialaista osaamista. Yleislääkärinä työskennellyt Elomaa avasi vuonna 1981 Kankaanpäässä oman yksityisvastaanoton ja myöhemmin lääkärikeskuksen.
Vielä 50 vuotta sitten yksityislääkäreiden määrä oli vähäinen, ja yleinen ajatus oli, että julkinen puoli pystyy kantamaan vastuun kaikista sosiaali- ja terveyspalveluista.
– Ei osattu edes kuvitella, että yksityinen sektori olisi niin isossa roolissa, kuin se nyt on, Vanhatalo toteaa.
Nyt julkinen ja yksityinen sektori tarjoavat molemmat monipuolisia palveluita kankaanpääläisille ja myös lähikuntien asukkaille.
Teksti: Tytti Wallenius
Kuva: Martti Tikka
Artikkeli on julkaistu yhteistyössä Kankaanpään Seudun kanssa.