Kuvateksti: Asemakadun päiväkodin lapsia 1970-luvulla. Nykyään Jalavan päiväkotina tunnettu päiväkoti täyttää marraskuussa 50 vuotta.

 

Varhaiskasvatus yleistyi 1970-luvulla, kun kunnat alkoivat tarjota työssä käyville vanhemmille päivähoitomahdollisuutta.

1970-luvun alussa noin 60 prosenttia naimisissa olevista naisista kävi töissä. Lastenhoito oli tuolloin kallista ja hoitajien saanti epävarmaa, minkä myötä Suomessa laadittiin laki päivähoidon tarjoamisesta.

Päivähoitolaki astui voimaan 1973. Tuolloin päivähoito nähtiin lähinnä vanhempien työssäkäynnin tai opiskelun mahdollistajana.

Kankaanpään ensimmäinen päiväkoti oli Reimankallion yksityinen päiväkoti, joka oli tarkoitettu erityisesti Reiman tehtaan työntekijöiden lapsille. Se avasi ovensa elokuussa 1972, ja hoitopaikkoja oli yhteensä 25. Hieman myöhemmin samana vuonna aukesi myös Asemakadun päiväkoti, eli nykyinen Päiväkoti Jalava, joka oli kaupungin ylläpitämä.

Uusia päiväkoteja avattiin myöhemmin lisää. Vuonna 1974 ovensa avasivat niin Myllymäen kuin Niinisalon päiväkodit. Tänä päivänä Kankaanpäässä toimii yhteensä kuusi kunnallista päiväkotia ja kaksi yksityistä palvelusetelipäiväkotia.

1990-luvulla päivähoidosta tuli subjektiivinen oikeus. Ensimmäistä kertaa kaikilla lapsilla oli oikeus hoitopaikkaan riippumatta siitä, olivatko huoltajat töissä vai eivät. Päivähoidon sijaan alettiin myös puhua varhaiskasvatuksesta. Varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, jossa painotetaan pedagogiikkaa.

– Tuo suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus on ehkäpä suurin muutos kuluneiden vuosikymmenten aikana. Suunnitelmallisuutta oli toki jo aiemminkin, mutta se perustui lähinnä ryhmässä toteutettavaan toimintaan. Nykyisin toiminta suunnitellaan enemmän lasten tarpeiden pohjalta. Näin toiminta on yksilöidympää ja paremmin lasten kehitystä tukevaa, Kankaanpään kaupungin varhaiskasvatuspäällikkö Maria Saimala kuvailee.

Nykyistä toimintaa ohjaa varhaiskasvatuslaki sekä varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Suunnitelmaa voidaan täydentää paikalliset tarpeet ja resurssit huomioiden. Kankaanpäässä suunnittelussa on huomioitu muun muassa loistavat kulttuuri- ja liikuntamahdollisuudet.

– Yhteistyö kotien kanssa on aina ollut hyvin aktiivista. Huoltajia on tavattu ja tavataan myös nykyisin päivittäin, mikä luo hyvän pohjan yhteistyölle. Itse näen juuri tämän varhaiskasvatuksen vahvuutena. Kotien tukeminen ja luottamuksellinen yhteistyö on paras tuki lapsen kehitykselle, Saimala sanoo.

Kankaanpääläisten lasten näkökulmasta katsottuna yksi suurimpia muutoksia on varhaiskasvatusyksiköiden koon kasvu. Yhden ryhmän päiväkoteja on enää kolme, ja perhepäivähoitajien lukumäärä on vähentynyt alle kahteenkymmeneen. Nykyisin suurimmassa päiväkodissa ryhmiä on yhteensä yhdeksän. Vielä 1980- ja 90-luvuilla painopiste oli selkeästi perhepäivähoidossa, ja Kankaanpäässä hoitajia oli yli kolminkertainen määrä.

Myös hoitajamitoitukset ovat muuttuneet. Aiemmin ryhmäkokoa ei säädelty henkilöstömitoituksella, kuten nykyisin tehdään.

Vaikka moni asia on muuttunut, yksi on ja pysyy: lapset.

– Työ lasten kanssa on palkitsevaa, ja lapsilta saatava palaute on aina välitöntä ja rehellistä. Lasten parissa saat aina suoran palautteen siitä, miten olet työssäsi onnistunut.

Teksti: Tytti Wallenius

Kuva: Leena Perälä / Kankaanpään kaupunginmuseon kuvakokoelma

Artikkeli on julkaistu yhteistyössä Kankaanpään Seudun kanssa.